Holiday

Ja ristiriitaisia fiiliksiä. Vietin lomaani poikaystävän perheen kanssa laskettelukeskuksessa. Mun mielialat ailahteli ehkä pahemmin kuin pitkään aikaan. Aluksi olin pirteä ja iloinen ja minuutin päästä kyyneleet tuntuivat kirvelevän silmänurkissa ja ahdisti, kunnes hetken päästä olo oli taas neutraali. Osittain siihen varmaan vaikutti se, etten ollut saanut unta koko yönä ennen reissua ja reissullakin nukuin kokonaiset neljä tuntia. En vain pystynyt rentoutumaan.

Se laskettelukeskus oli aivan upea! Edellisen kerran olin siellä pari vuotta sitten, mutta nyt siellä oli tapahtunut täysi muodonmuutos remontin myötä. Koko paikka näytti niin satumaisen kauniilta, pakkasta oli juuri sopivasti, aurinko paistoi ja lumi kimalteli. Rakennukset ja maisemat toivat mieleen Alppikylän. Jonaksen perhe oli varannut sellaisen aivan mielettömän hienon hotellihuoneen, jonka olohuoneen ikkunoista oli suora näkymä rinteisiin. Olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.

Mutta en meinannut kestää niitä Jonaksen isän kommentteja, vaikka tiedän että se vain vitsailee. Olen liian herkkä ulkopuolisten arvosteluille. Vähä väliä tuli kommentteja mun olemuksesta, siitä miten olen liian hiljainen ja liian kaikkea. Ruokapöydässä Jonaksen äiti puhui jotain ruokavaliosta, laihduttamisesta ja siitä miten hän pysyi nuorena hoikkana. Jonaksen isä kääntyi yhtäkkiä muhun päin ja sanoi: "Niin Melissa, muista sitten noi vinkit."
Joo anteeks mitä? Ok, olen sitten ilmeisesti lihava.

Menin Jonaksen kanssa lumilautailemaan. Yritin nauttia ihanasta talvisäästä ja siitä, että pääsin pitkästä aikaa laskettelemaan. Mutta Jonaksen isän sanat kaikuivat mun päässäni ja tuntui, kuin jokin olisi puristunut mun keuhkojeni ympärille. Purskahdin itkuun. Se oli niin noloa. Ympärillä oli jotain pikkulapsia. Jonas kiersi kätensä mun ympärille ja yritti rauhoitella mua. Kerroin sille, mikä mua loukkasi. Kerroin, että musta oli alkanut tuntua huonolta idealta edes lähteä sen perheen mukaan sille reissulle. Musta tuntui ulkopuoliselta ja typerältä, nololta ja arvottomalta. Kerroin, että mun teki mieli lähteä kotiin ja viiltää ranteet auki. Olin ihan hysteerisessä tilassa. Jonas sai kuitenkin rauhoitettua mut, eikä se onneksi järkyttynyt siitä mun itkukohtauksesta. Se kertoi, miten sen isällä on muutenkin tapana laukoa erikoisia kommentteja, koska sillä on niin outo huumorintaju. Mulle tuli hitusen parempi mieli ja päätin olla välittämättä. Loppuloma menikin sitten ihan kivasti.

Nyt olen yksin kotona ja täytyy sanoa, että olen helpottunut. Tätä yksinoloa ja rentoutumista olen kaivannutkin. Saan herätä milloin haluan ja muutenkin mennä omien rytmieni mukaan. Kukaan ei valita ruokailutottumuksistani tai siitä, jos haluan mennä myöhään illalla lenkille. Ulkona on aivan upea sää, joten ajattelin mennä hiihtämään. Sitten ehkä kuntosalille. Sen jälkeen saunaan. Rakastan tätä oloa.... Vapauden tunnetta!

Paino on pysynyt jo pitkään samoissa lukemissa, mutta olen tyytyväinen. Lomalla tuli nimittäin juotua viiniä ja syötyä tuhdimmin kuin normaalisti. Liikunta onneksi esti lihomisen. Mutta nyt takaisin tiukkaan ruokavalioon ja liikuntaan!

Pääsykoekirjat tulivat postissa ja tuijottavat mua vaativasti tuolta pöydältä. Voisin tosiaan alkaa lukea, ihan oikeasti... Käpertyä kirjojen ja teekupposen kanssa lämpimän viltin alle. <3

P.S. Uudet lukijat, tervetuloa ! <3